Heräsin pienessä krapulassa. En tiennyt missä olin, ennen kuin miustin juoneeni kaverini luona ja käyneeni baarissa örveltämässä. Kävin polttamassa savukkeen ja herätin kaverini, joka oli vielä humalassa. Olisin kysynyt sitä kuskiksi. Kiskoin ulkovaatteet päälle ja kävelin 7 kilometriä kotiin. Matkalla kävin katsomassa, mitä tilistä oli jäänyt jäljelle. Ei paljon mitään. Kävellessäni kauniissa mutta perin kylmässä säässä päätin lopettaa tupakanpolton kokonaan ja kännäämisen ainakin loppukuukaudeksi. Näin pienellä paikkakunnalla ei oikein ole muita huvittelukeinoja viikonlopuille.

Tänne jääneet kaveritkin on syrjäytyneitä paskoja, joista ei ole minkään tekijäksi ja joita edes armeija ei huolinut. Ainoat huvit niillä on juoda viinaa ja ajaa autoa. Töihin niistä ei ole. Vittu mitä porukkaa. Enpä ole itsekään niitäö kovin paljoa parempi, kun menen helposti niiden touhuihin mukaan. Viikonloppuvapailla suurin osa päivärahoista menee alkoholiin. Nyt se saa luvan loppuu. Samoin huonossa seurassa pyöriminen, vaikka se tietäisikin jonkinlaista yksinoloa. No, onneksi huomenillalla on lähtö armeijaan, jossa on sentään seuraa ja tekemistä. Intin jälkeen muutan täältä jonnekin muualle, jossa on aitoa elämää ja aitoja ihmisiä.